Silja Symphony uusi kahvilansa Robert´s Coffeen konseptin mukaiseksi. Kalusteet ja linjasto uusittiin kertaheitolla, mutta kustannuksien minimoimiseksi remonttiin oli vain 18 tuntia aikaa. Lisäksi kalusteita ei ehditty maalata, vaan värimaailma tehtiin tarrakalvoilla.

Suunnittelua oli tehty huolellisesti jo ennalta ja tarkoin määritelty väri saatu kohdalleen tulostimessa. Printstudion laadukkaat laitteet kykenivätkin toteuttamaan tasalaatuisina noin 16 m2:n vihreän värimaailman. Niinpä eräänä marraskuisena perjantaiaamuna asennuspartiomme tarttui työhön.

Meillä oli vastuullamme vain tarrateippaukset ja työ näytti sujuvan äärimmäisen mallikkaasti. Iltapäivällä projekti alkoi olla valmis ja paikalle saapui kaksi tyköistuvaan virkapukuun sonnustautunutta laivan toimihenkilöä: M/S Symphonyn intendentti ja konepäällikkö. Muistettakoon, että laivan konepäälliköllä on takissaan neljä kultanauhaa, kuten kapteenillakin. Hänen toiveensa on siis otettava kokolailla käskynä.

”Hyvältä näyttää. Saisinko nähdä materiaalin paloturvallisuussertifikaatin, kiitos?”, hän kysyi. ”Toki sellainen hommataan, milloin se pitäisi olla?”, vastasin. ”No, siihen mennessä kun laiva lähtee satamasta… tai muuten se ei lähde, ette kai sitä toivo?” Päällikön katse ja olemus kertoi, ettei nyt ollut vitsailun aika.

Eipä hätää, soitto Printstudioon, jonka yrittäjä lupasikin hoitaa dokumentin. Porhalsin Pasilaan yrityksen toimitiloihin ja sain kuin sainkin sertifikaatin, joka oli juurikin tullut Toulousesta telefaxilla! Samaa reittiä takaisin laivalle ja tapasinkin hetimmiten päälliköt. Ojensin huojentuneena lapun heille. ”Ihan hyvä, mutta tästä puuttuu Euroopan merenkulkujärjestöjen hyväksyntä. Voisitko järjestää tämän?”

Pikapikaa tajusin, että täpötäyden laivan pitäisi lähteä pikkujouluristeilylle klo 18 – vain kaksi tuntia aikaa. Liki 3000 ihmistä juhlamielellä, allekirjoittaneella vähintään paniikki päällä! Selväähän oli, ettei Ranskasta perjantaina iltapäivällä uusia lisenssejä tule. Menin asennusryhmän vetäjän luokse ja sanoin, että please, nyt tarvitaan hyviä neuvoja. KEKSI JOTAIN! Poistuin Olympiaterminaalista vähin äänin, suurin huolin.

Tarra-Tommi soitti klo 18 jälkeen ja aloitti ”Tuossa se laiva seisoo laiturissa, nyt tulee kokolailla kallista…vitsi-vitsi!” Ammattilainen keksi ratkaisun: hän oli löytänyt taustapaperista oikean sertifikaatin. Lisäksi hän vei konepäällikön ja intendentin laivan kannelle, poisti suojapaperin ja yritti tuikata tarraa liekkeihin. Materiaali ei syttynyt lainkaan – päinvastoin se tukahtui vaikka kuinka yritti tulta ruokkia. Näin teoria ja käytäntö kohtasivat tuplavarmistettuna. ”Asia kunnossa, lähdetään risteilylle. Kiitos!”, sanoivat päälliköt.

Opetus oli, että todelliset ammattilaiset osaavat paitsi työnsä, pystyvät keksimään oikeat ratkaisut myös äärimmäisessä paineessa. Ja sertifiointia kannattaa etsiä lähempää kuin ymmärtää. Siis pelisilmää tarvitaan!