2006 – Kaiken takana on musiikki
Musiikki on aina ollut tärkeä osa yrittäjän elämää. Kun vuonna 1975 hankin ensimmäisen bassokitarani (Morris), oli se ensimmäinen askel luovuuden tiellä. Tähän päivään saakka soitetut noin 1100 keikkaa kertovat toki siitäkin, että soittaminen on ollut myös ammatti. Edelleenkin musiikki tuo minulle tunnetilan, joka on rentoutumisen ja vaikeidenkin ideointipalaverien avain.
Mäntän elävän musiikin yhdistys, Melu ry perustettiin 1980-luvulla edistämään paikallisen rockmusiikin harrastusmahdollisuuksia. Vuosien varrella aktiivinen jäsenistö muutti pois paikkakunnalta ja toiminta hiipui. Vuonna 2006 kuitenkin pieni joukko musiikinharrastajia vaipui nostalgisiin tunnelmiin ja sai idean – saisimmeko aikaan ilmaisen rock-tapahtuman Mänttään? Ja toden totta, ihme tapahtui: heinäkuussa 2006 Mäntän Rusinniemessä kajahtivat ensimmäisen RusinniemiRokin sävelet.
Kyseessä oli koko perheen ilmaistapahtuma. Piknik-tyyppinen puistokonsertti, joka luonnonkauniissa niemessä järjestettiin. Myös luontoäiti antoi parastaan lämmön ja säröttömän auringonpaisteen muodossa. Niinpä toistatuhatta eri-ikäistä musiikin kuuntelijaa tulikin nautiskelemaan paikallisista bändeistä. Samalla vuosikymmenten takaiset soittajakaverukset tapasivat; halasivat ja kyynelehtivät!
Vaikka tuohon aikaan en aktiivisesti soittanut mitään ja Etelä-Suomi oli nielaista koko Pelismo-yhtiön (joku asiakas halusi minut osakseen), oli tämä tapahtuma käänteentekevä. Musiikin rentouttavat ja luovuutta stimuloiva vaikutus kajahtivat sielulleni sellaisella sykkeellä, että saman vuoden syksyllä lähestyin Mäntän kaupungin kehitysyhtiötä ja ryhdyin tiedustelemaan toimitiloja yritykselleni. He suhtautuivatkin erinomaisen kannustavasti, niinpä muutto seuraavana vuonna toteutui.
Pieni joukko ahkeria ihmisiä sai järjestön uudelleen henkiin. On suorastaan pakko mainita Jukka Kiiltomäen vaikutus paitsi Melu ry:n uuteen nousuun, myös mainosyhtiön muuttoon seutukunnalle. Tämä erinomainen myyntimies teki monenlaista taustatyötä myös Pelismon hyväksi. Kiitos, Kile – mutta nythän meistä onkin vaikea eroon päästä…