On aina ollut suuri etuoikeus tutustua idearikkaisiin ihmisiin ja usein he tulevat avoimesti kertomaan uusista innovaatioista. Ilmeisesti luova ihminen hakee kaltaistaan, sillä tarvitaanhan toki kaupalliseen menestykseen paljon työtä ja onnistumista.
Ähtärissä olin tutustunut mainioon LVIalan ammattilaiseen, Eino Paanaseen. Hän oli alkanut pohtia, miten autoissa tuulilasinpyyhkimet toimivat ja miten ne voisivat toimia vieläkin paremmin. Ongelmiahan Suomessa aiheuttavat roskat ja erityisesti jäätyminen talvikausina. Voisiko ratkaisu olla kovapala, joka asennettaisiin tuulilasiin siten, että ala-asennossa pyyhkijän sulka olisi pari-kolme milliä irti lasista?
Eino tuli kertomaan ideastaan, eikä siinä montaa minuuttia mennyt kun ymmärsin potentiaalin. Tämähän oli liikenneturvallisuutta ja ajomukavuutta lisäävä keksintö, joka sopisi kaikkiin ajoneuvoihin. Ja tuohon aikaan maassamme oli 2 miljoonaa henkilöautoa, niin liikevoitot alkoivat suhista lennokkaasti päissämme…
Hetimiten teimme tehtäväjaon. Eino kehittäisi tuotteen kuntoon, etsien materiaalit, rakentaen prototyypit sekä kaiken muut testauksen. Itse lähdin katsomaan kaupallisia mahdollisuuksia: valmistammeko tuotteen itse, mikä olisi jakelukanava, miten
palat pakattaisiin ja markkinointi suunniteltaisiin.
Idea oli rautainen, enkä suinkaan ollut ainoa joka siihen tarttui. Melko pian kävi selväksi, että voisimme periaatteessa myydä koko homman eteenpäin suuremmille toimijoille, jos vain saisimme maailmanlaajuisen patentin (perustettavan) yrityksemme nimiin. Parikin halukasta ostajaa ilmoittautui alustaviin neuvotteluihin. Ja patenttihan meiltä kyllä hoituisi…
Muistikuva Patentti- ja rekisterihallituksen kirjastosta on veitsenterävä. Helsingissä Albertinkadulla sijainnut tammisisustainen lukusali oli ideanikkarien aarreaitta, jossa oli mahdollista käydä selaamassa PRH:n arkistoista voimassaolevia
patentteja. Tässä huoneessa siis moni innovaatio on saanut lisää tuulta alleen, tai sitten pyyhe heitetty kehään.
Menin esittämään ystävälliselle virkailijalle, voisinko saada nähtäväkseni henkilöauton tuulilasinpyyhkimiä koskevat patentit.
”Mistä maista haluaisitte nämä?”, hän kysyi. ”Kaikista maista tietenkin!”, vastasin. Naishenkilön ilme oli hämmästynyt, mutta totesi kohteliaasti: ”Se kestää ehkä 20 minuuttia, istuudu odottamaan.”
Seuraava äimistys kuvastui kasvoillani, kun sähkökäyttöinen kärry toi luokseni noin 1 m3 kokoisen, tiiviin kasan A4-dokumentteja! Oho, olipas näitä… mutta töihin siis! Kymmenientuhansien patenttien joukosta poimin pinon päältä kolme: Robert Bosch GmbH, Daimler Benz AG ja Citroen PSA Group. Näistä jokaisen patentti oli hyvin lähellä ideaamme ja voimassa kaikkialla maailmassa. Tuntui siis, että tämä pyörä oli keksitty riittävän tarkasti.
Ilmeisesti tarkkasilmäinen kirjaamonhoitaja oli havainnut, että jaahas – taas näitä pelle-pelottomia: laitetaanpa päällimmäiseksi mitä se kuitenkin etsii. Maailmanloppua lähestyneen pettymyksen jälkeen aloin innovoida huomaamatonta tapaa poistua lukusalista. Kiitin mielessäni ystävällistä asiakaspalvelijaa, joka avullaan oli palauttanut meidät tukevasti maan pinnalle!