New York, PhotoPlus Expo ja videotuotannon ensimmäiset askeleet

Vuonna 2014 lisäsimme palveluvalikoimaamme videotuotannon, koska asiakkaidemme suunnalta oli selkeästi havaittavissa kysyntää. Halusimme siis uppoutua kunnolla videotuotannon maailmaan, kehittää osaamistamme ja hakea uusia ajatuksia siihen, kuinka liikkuvaa kuvaa voitaisiin hyödyntää asiakkaidemme markkinoinnissa.

Niinpä pakkasimme hammasharjat ja passit povitaskuun ja suuntasimme kauas Amerikan mantereelle, aina New Yorkiin saakka. Siellä järjestettiin tuolloin PhotoPlus Expo -tapahtuma, jonne lähdimme turisteina opiskelemaan aihetta. PhotoPlus Expoa ei tätä nykyä enää järjestetä, mutta sen jättämää aukkoa on sittemmin täyttänyt valokuvausjätti B&H:n järjestämä BILD Expo.

Matkamme ajoittui loka-marraskuun vaihteeseen 2014, ja sen tavoitteena oli tutustua videokuvauksen uusimpiin tekniikoihin, työskentelytapoihin ja välineisiin sekä hakea inspiraatiota tuleviin tuotantoihin. Samalla halusimme nähdä omin silmin, kuinka merkittävässä roolissa liikkuva kuva oli jo tuolloin amerikkalaisessa markkinointiviestinnässä.

Nykyisinhän tämä on arkipäivää: videomainoksia lävähtää naaman eteen vähän väliä ja milloin mistäkin aiheesta. Vuonna 2014 tilanne oli vielä vähän toinen. Sosiaalinen media oli kyllä jo vahvasti mukana ihmisten arjessa, mutta videosisällöt ja videomainonta eivät hallinneet kanavia nykyiseen tapaan. Dronekuvaus oli vasta yleistymässä, eikä tekoäly ollut tavallisten tallaajien näpeissä nykyisenkaltaisena arjen työkaluna.

Jännä huomata, että nyt tätä kirjoittaessa tuosta reissusta tulee kuluneeksi jo lähes 12 vuotta. Todetaan nyt taas, että aika rientää. Sattuneesta syystä reissu on kyllä vielä muistissani ja muistia voi verestää myös lukuisten ottamiemme valokuvien voimin.

Tässä matkakertomuksessa yritän valaista, mitä matkalla näimme ja koimme. Valokuvat on räpsäisty silloisilla iPhoneilla, ja ne ovat jutun kirjoittajan sekä Juha-Matti Koppelomäen ottamia. Matkalle lähti mukaan myös Jarkko Jortikka, joka oli opastanut meitä videotuotannon alkuvaiheissa ja ollut mukana asiakasprojekteissa.

Pitkän lentomatkan sekä turvatarkastusten jälkeen pääsimme vihdoin etsimään kyytiämme hotellille. Emme tienneet kyydistämme etukäteen mitään, sillä silloinen toimitusjohtajamme Ismo oli sen meille järjestänyt. Kun kyytiä ei alkanut kuulua, piti kaivaa puhelin esiin ja saimme ruuhkassa rimpuilevan kuskimme kiinni. Tulossa kuulemma oli. Kohta naureskelimme, kun musta limusiini ilmestyi näkyviimme. Että tällainen kyyti sitten. Saapuminen Manhattanille oli ikimuistoinen ja pilvenpiirtäjien ilmestyessä näkyviin tuntui hetken siltä kuin olisimme olleet keskellä jotain elokuvaa. Oli meinaten ihan kuin kotiin olisi tullut, sen verran tutulta maisemat näyttivät.

Hotellimme sijaitsi Times Squarella, joten liikkuvan kuvan merkitystä ei tarvinnut lähteä etsimään kovin kaukaa. Silmissä vilisi jatkuvasti, eikä pelkästään reissuväsymyksen vuoksi.

Talojen seinät oli vuorattu valtavilla digitaalisilla näytöillä, joissa pyöri jatkuvasti vaihtuvia mainoksia, videoita ja animaatioita. Times Square tuntui yhdeltä valtavalta, jatkuvasti muuttavalta näytöltä. Rakenteilla oli myös entistä suurempia screenejä, joten kehityksen suunnan näki konkreettisesti ympärillään.

Painelimme hotellille, jätimme kantamuksemme sinne ja painelimme ulos sapuskalle. Oli järkyttävä nälkä. Päät pyörivät iltaista kaupunkia ihmetellessämme.

Aamulla lähdimme suuntaamaan kohti messuja jonkin aamiaiskahvilan kautta. Ihmisiä oli liikkeellä kiitettävästi, kuten varmasti joka ikinen aamu New Yorkissa.

PhotoPlus Expo oli yksi Pohjois-Amerikan suurimmista valokuvaukseen ja videokuvaukseen keskittyneistä messutapahtumista. Messuilla esiteltiin alan uutuustuotteita, kuvaus- ja valaisutekniikoita, uusia teknologioita sekä erilaisia työskentelytapoja.

Ohjelmaan kuului tuote-esittelyjen lisäksi puheenvuoroja, opetusta ja seminaareja. Vaikka uudet kamerat, objektiivit ja valaisimet olivat kiinnostavia, meille antoisinta sisältöä tarjosivat ammattikuvaajien ja videontekijöiden puheenvuorot.

Niissä havainnollistettiin hyvin mm. valon ja varjon merkitystä sekä sitä, kuinka suuri vaikutus rajauksella, kuvakulmilla ja sommittelulla on lopputulokseen. Puheenvuoroissa näytettiin esimerkiksi, kuinka pienestä ja vaatimattomastakin työhuoneesta saadaan näyttävää kuvamateriaalia. Kalusto on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on ymmärtää, mitä kuvalla tai videolla halutaan kertoa. Nämä tärkeät opit ovat yhä meillä käytössä.

Pieni työryhmä, suuret tulokset

Messuvierailun kohokohdaksi nousi videotuotantoon keskittynyt Small Crew, Big Results -seminaari. Sen vetäjänä toimi Joe Simon videotuotantoyhtiö The Delivery Menistä.

Seminaarissa perehdyttiin pienen kuvaustiimin työskentelytapoihin ja videotuotannon eri vaiheisiin. Erityisesti käsiteltiin sitä, kuinka pienellä työryhmällä voidaan saada aikaan laadukkaita, tehokkaasti toteutettuja ja suuren tuotannon näköisiä videoita.

Keskeiseksi asiaksi nousi esituotanto eli huolellinen suunnittelu. Kun videon tavoite, käsikirjoitus, kuvaussuunnitelma, aikataulu ja työnjako mietitään kunnolla etukäteen, pieni tiimi pystyy työskentelemään tehokkaasti ja keskittymään itse kuvaustilanteessa olennaiseen.

Seminaarissa painotettiin myös tiimityöskentelyä, luovaa ajattelua ja rohkeutta ratkaista asioita uudella tavalla. Lisäksi käsiteltiin sitä, mistä pienten videotuotantojen hinnat muodostuivat amerikkalaisessa toimintaympäristössä.

Vahvasti jäi mieleen ajatus siitä, ettei hyvän videon tekeminen välttämättä vaadi suurta tuotantoryhmää tai valtavaa kalustomäärää. Tarvitaan ennen kaikkea hyvä idea, huolellinen suunnitelma, osaava tiimi ja ymmärrys siitä, millainen tarina halutaan kertoa.

Tämä ajatus sopi hyvin myös meidän tilanteeseemme. Meillä oli jo vahvaa osaamista valokuvauksesta, visuaalisesta suunnittelusta, äänimaailmasta ja markkinointiviestinnästä. Seuraava askel oli opetella tuomaan sama ajattelu liikkuvaan kuvaan.

Siitä meidän videotuotantomme oikeastaan lähti liikkeelle. The Delivery Menin työnäytteisiin voi tutustua täällä.

Tämän ns. ammatillisen ohjelman lisäksi matkaan sisältyi myös paljon New Yorkin nähtävyyksiä ja mielenkiintoisia kokemuksia. Kävelimme kymmeniä tuhansia askeleita päivässä ja tällä tavoin tuli tsekattua vielä paremmin paikallista meininkiä.

Pääsimme seuraamaan Greenwich Villagen kuuluisaa Halloween-kulkuetta. Kadut täyttyivät tuhansista pukeutuneista ihmisistä, musiikista, suurista hahmoista ja mitä mielikuvituksellisimmista asuista. Kyseessä ei ollut mikään pieni pukujuhla, vaan kokonainen kaupunginosa muuttui illaksi valtavaksi näyttämöksi. Väkeä oli todella paljon, silmiä kuin kalakopassa, kuten sanotaan. Kävelimme Juhiksen kanssa kulkueelta vielä kaupungin halki takaisin Times Squarelle Jarkon jäädessä vielä järjestelmäkameran kanssa kuvailemaan kulkuetta. Koko kaupunki oli juhlallisissa tunnelmissa, tai niin, sitä se on vissiin aina. Kaupunki, joka ei koskaan nuku, sanotaan.

Reissun aikana näimme myös Vapaudenpatsaan, kiipesimme Empire State Buildingiin (tai noh, menimme hissillä), tsekkasimme Rockefeller Centerin (joulukuusi odotti vielä tuloaan) ja World Trade Centerin tornien paikalle rakennetun muistomerkin. Times Squarella vastaan tuli tietenkin myös kuuluisa The Naked Cowboy kitaransa, buutsiensa ja cowboy-hattunsa kera. Oli hänellä onneksi myös kalsarit tai uimahousut jalassaan. Lukuisat sarjakuvahahmot pyörivät myös ympärillämme ja rupesimme ottamaan kuvia heidän kanssaan. Kuvien ottamisen jälkeen he olivatkin käsi ojossa pyytämässä tippiä. Pakkohan heitä sitten oli muutamalla dollarilla palkita.

Yhtenä päivistä kävelimme Brooklyn Bridgen päästä päähän. Manhattanin siluetti, East River ja sillan yli kulkeva ihmisvirta loivat juuri sellaisen maiseman, jonka olimme aiemmin nähneet vain elokuvissa.

Sillan toisella puolella kävimme pizzalla, joka on jäänyt mieleeni parhaana pizzana, jota olen koskaan maistanut. Oliko se todella maailman parasta vai tekivätkö pitkä kävely, Brooklynin tunnelma ja New Yorkin fiilistely siitä erityisen hyvää, sitä ei tiedä kukaan. Hyvältä se kuitenkin maistui.

Matkaan mahtui viimeisenä iltana myös Primuksen konsertti New Jerseyn State Theaterissa. Junalla New Jerseyhin pääseminen aiheutti hieman päänvaivaa. Oli hieman sekavaa haahuilla juna-asemalla ja etsiä oikeaa junaa. Liikennettä nääs on hieman enemmän kuin vaikka Keuruun juna-asemalla. Haastattelimme useita paikallisia ja viimein löysimme yhden, joka tiesi neuvoa meidät oikeaan junaan. Konsertti oli mieleenpainuva, kuten myös sitä edeltänyt hampurilaisateria, johon sisältyi ämpärillinen ranskanperunoita per ruokailija. Yhtye soitti tuolloin kiertueella oman versionsa Jali ja suklaatehdas -elokuvan soundtrackistä. Orkesteriin tuli tutustuttua jo 1990-luvun alkutaipaleella, mutta Suomen-keikat ovat jääneet minulta väliin. Tulipahan nähtyä Primus lopulta New Jerseyssä asti.

Lähtöpäivänä oli tarkoitus vielä tsekata Central Park, mutta New Yorkin maratonin takia emme löytäneet oikeaa rakoa, mistä sinne olisimme päässeet. Täytyy tsekata se joku toinen kerta. Tai kukapa tietää, jos vaikka olisin yksi maratoonareista.

Tässä, kun listaa kaikkea mitä reissussa tuli nähtyä, niin voisi sanoa, että mahtui kahden reissun ainekset yhteen muutaman päivän reissuun. Messut, Halloween, lukuisat nähtävyydet, musiikki, limusiiniajelu ja loputon suurkaupungin vilinä tekivät muutamasta päivästä melkoisen episodin.

Vapaudenpatsas,  Brooklyn Bridge ja Wall Street

9/11 Memorial

Rockefeller Center ja Public Library

New Jerseyn reissu

Kun palasimme kotiin, mukana oli messumateriaalia, valokuvia ja runsaasti New Yorkin muistoja. Tärkeimpänä mukana tuli kuitenkin uudenlainen näkemys siitä, mitä videotuotanto voisi meille tarkoittaa.

PhotoPlus Expo antoi tietoa videokuvauksen tekniikoista ja työskentelytavoista. Seminaarit puolestaan osoittivat, että laadukkaita videoita voidaan toteuttaa myös pienellä ja ketterällä työryhmällä.

Times Square osoitti liikkuvan kuvan voiman. Video pystyi herättämään huomion, rakentamaan mielikuvia ja kertomaan tarinoita tavalla, johon yksittäinen kuva ei aina pystynyt.

Lähdimme New Yorkiin hakemaan oppia, inspiraatiota ja uusia visioita videokuvaukseen. Niitä myös todellakin saimme. Nyt, lähes 12 vuotta ja lukuisia videotuotantoja myöhemmin, voimme sanoa, että kannatti lähteä. Seuraavaa reissua odotellessa.