Silja Line oli tuohon aikaan imagoltaan Tukholman ja Tallinnanristeilyjen tyylikkäin toimija. Myös Itämeren nopein matkustaja-alus GTS Finnjet kuului laivastoon. Markkinointiin ja mainontaan käytettiin valtavasti voimavaroja – tästä virrasta pienenpieniä toimeksiantoja riitti myös Pelismolle.

Tuohon aikaan Suomen suurin mainostoimisto hoiti Siljan mainontaa. Suurissa kuvioissa pienet asiat joskus unohtuvat – kuten asiakaspalvelu. Oli päätetty, että Silja Serenaden buffét-ravintolan opasteet uusitaan ja omanarvontuntoinen AD oli käynyt mittaamassa tilan. Kysymykseen kuka nämä asentaisi töksähti vastaus: ”Kai te nyt siihen jonkun hommaatte!” Ravintolatoimen johtajasta tämä kuulosti että homma ei paljoa kiinnosta…niinpä Pelismo sai toimeksiannon.

Opasteet olivat rullaverhoja, joihin molemmin puolin tehtiin painatukset. Meriliikenteessä on ankarat paloturvallisuusmääräykset, joten A1-luokitus piti sisältyä materiaalin sertifikaattiin. Haastetta lisäsi se, että opasiteetti (läpinäkyvyys) piti olla sellainen, että molemmin puolin kyettiin painamaan, mutta verho ei saisi olla liian paksu!

Tuohon aikaan Eiri-yhtiöiden jälkeläinen Printstudio tarttui tehtävään. Melkoisen rutistuksen jälkeen sopiva muovikangas löytyikin Osakasta, Japanista. Ja koska kiire oli huikaiseva, tuotiin se viipymättä lentorahtina Helsinkiin.

Mitat tulivat siis asiakkaalta (tai siltä Suomen suurimmalta). Suunnittelukierrokset oli käyty ja verhot mekanismeineen laitettiin tuotantoon. Asentajamme lähti sovittuun aikaan Serenadelle ja kaiken piti sujua kuin rasvattuna. Sain kuitenkin puhelun laivalta:
”Nää verhot tulee lattiaan saakka, olikos se niinku tarkoitus? Tulisitko käymään!”

Porhalsin viipymättä laivalle ja toden totta: opasteet olivat lattiaan saakka roikkuvat verhot! Ravintolatoimen johtaja tuli myöskin paikalle ja lausui muutaman (painokelvottoman) sanasen mittojen ottajasta. Täsmällinen jatko-ohje kuului: ”Meidän moka. Heitä nuo roskiin, tehdään uudelleen puolet pienemmät!”

Näin todella tehtiin ja lopulta kaikki onnistui hyvin. Toki nuo 28 japanilaisin hypermateriaalein toteutettua rullaverhoa, jotka Olympiaterminaalin roskikseen menivät, olivat rahalliselta arvoltaan jotain sellaista mikä pienemmässä yrityksessä olisi saanut rahakirstun vartijan verenpaineen huippuunsa…