2001 – Moottorikelkalla maailmalla

Lumen päällä liikkuminen konevoimin on melkoinen etuoikeus maailmassa. Esimerkiksi Keski-Euroopassa se on täysin kielletty viranomaistehtäviä lukuun ottamatta. Pohjoismaissa hataraa reitistöä on sekä Ruotsissa että Norjassa, jossa kelkkailu tosin on tiukasti valvottua.

Jokaisen moottorikelkkailijan unelma lienee päästä tutustumaan lajin syntysijoille. Pohjois- Amerikka onkin tämä paratiisi, jossa lumella kulkijaa hellitään. Esimerkiksi Wisconsinin osavaltiossa on kolme kertaa viikossa koneellisesti lanattuja reittejä yli 36 000 km, siten sitä riittää pitkäänkin matkaan!

Pirjo ja Martti Vainio olivat myyneet menestyksekkään Lomakouheron huvikeskuksen Karstulasta, mutta laakereilleen Martti ei halunnut jäädä lepäilemään. Juuri hankittu 22 uuden moottorikelkan kalusto oli hankittu asiakkaita palvelemaan, niinpä ryhdyttiin suunnittelemaan Martin Safareille kansainvälisen tason kelkkailuesitettä.

Työhön ryhdyttiin huolellisesti, sillä kokemuksia ja kuva-aineistoa haettiin Suomen Lapista, Norja Skibotnista sekä Amerikan Yhdysvalloista. Erityisesti jälkimmäisen suuruuden mallia ja reittiä lanataan yhtä mahtavilla traktoreilla kuin parhaita Pohjanmaan tiloja hoidetaan. Reitit ovatkin tasoltaan leveämpiä ja tasaisempia kuin keskiverto kevyenliikenteen väylä – niinpä päivässä matkaa voi taittua yli 1000 km! Kelkkailijoita on paljon ja yleisesti ottaen käytöstavat ovat erinomaisia.

Norjassa vuonojen välissä…

Norja puolestaan on kelkkailijoille erittäin ankara maa. Maastoliikennelaki, samoin kuin maisemat ovat erittäin jyrkkiä. Reitin ulkopuolella ajamisesta sakotetaan ankarasti ja yleensä reitistöllä pitää olla henkilökohtainen, kuntakohtainen opas! Kilpisjärveltä Skibotniin oli kuitenkin avattu omatoimisen kelkkailijan reitti – sinne siis.

Sää olikin varsin ”valkoinen”. Sumu ja utuinen lumisade haittasivat näkyvyyttä, siten hidastaen matkaa. Pilvien poistuttua ja auringon säteiden päästyä valloilleen näkymät olivat huikaisevat: Jiekkevarren vuori kohoaa liki kahteen kilometriin. Allekirjoittanut vaimoineen joutui toteamaan, että 30 km/h nopeus ja riittämätön painopisteen siirto ylärinteeseen aiheuttaa kattokerhoon liittymisen! Onneksi pääsimme alta pois, eikä vahinkoa sattunut meille – kelkkakin pysähtyi ennen liukua puolen kilometrin päähän vuonon pohjalle.

… ja Karstulasta Rovaniemelle

Moottorikelkkailu on oivallinen talvimatkailuväline, jolla kulkeminen avartaa ympäristön tuntemusta. Vaikka lumivaippa peittää luontomme, on aina uutta ja mielenkiintoista oppimista kasvien, eläinten ja vesistöjen elämästä. Vaikka konevoima hoitaa
pääasiallisen etenemisen, ei matkanteon liikunnallista merkitystä voi myöskään unohtaa. On mieltä (ja puseroa) lämmittävää, kun puolitoistametriä syvän ojan pohjalta kaivaa lihasvoimalla 300 kiloista tekniikan ihmettä! (juttu Moottorikelkka-lehdessä
6/2001)

Teimme neljä päivää kestäneen monivaiheisen kelkkaretken Keski-Suomesta Rovaniemelle. Yli kymmenen vuoden jälkeenkin on sanottava, että ilman Erkki Lahtisen matkanjohtajan kykyjä tämä retki olisi jäänyt tekemättä. Ranuan suot ovat edelleen mielissämme!

Esite ja markkinointimateriaali toteutui ilmeisen hyvälaatuisena, sillä kelkoille riitti vauhdikasta käyttöä.