90-luvun kokeneilla ammattilaisilla oli vielä tuore muistijälki, miten lehden tekstit ladottiin metallisilla kirjaimilla – yksi kerrallaan ja käsityönä. Tarvittavien vedoksien tulostaminen oli vielä tuohonkin aikaan vaivalloista ja paras laatu saatiin tekemällä se painofilmistä. Tulostimet olivat äärimmäisen kalliita ja vain muutama harva kykeni tekemään värillisistä painotöistä vedoksen, ns. cromaliinin. Tähän vielä lisättäköön, että noina vuosina itsekin ajelin paikasta toiseen viemällä painofilmejä esim. lehtiin, kirjapainoihin, tarran tekijöille jne.

Väriesitteen tekeminen oli ensikertalaiselle jännittävää puuhaa. Ensinnäkin kuvamateriaalien hankkimiseen ei ollut nykyisen kaltaisia nettikuvapankkeja miljoonine digitaalisine vaihtoehtoineen. Paperikuvista joko skannattiin tai painojen reprokameroilla tuotettiin värilliset originaalit. Kehittyneimmät ohjelmat kykenivät sijoittamaan aineiston taitossa paikoilleen, mutta yleisin tiedonsiirtoväline oli edelleen 3 1/2” levyke (korppu), jolle mahtui huikaisevat 720 kB.

Ensimmäisen värillisen esitteen toteutin Stig Wahlström Oy:lle. Itse visuaalisen kuvaidean tueksi lähdin kahlaamaan kuvapankkeja Helsingissä ja päädyin Matkailun Edistämiskeskuksen toimistoon. Kauniissa talvimaisemassa yhdistyivät valo ja yrityksen värimaailma ja niinpä tein sopimuksen kuvan käytöstä melko huimaan 310 mk hintaan!

Kuvien skannaukseen käytin TR-Latomo Oy:n apuja ja maan paras reprolaitos toimitti vedokset. Kuvien käsittely pikkuruisella koneellani oli vähintäänkin haasteellista, mutta lopputuloksena saimme luoduksi vuosikausia eläneen yritysesitteen. Tämä oli UV-lakkapintaisena erittäin nykyaikainen painotuote ja oikeasti kopioinnin kohde!

Lienee silloin tehty jotain hyvää, kun sitä halutaan matkia?